sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Kaipaus



Viime ajat ovat olleet kaipausta täynnä, parisuhde päättymisen lisäksi on paljon rakkaita sieluja päättäneet maanpäällisen matkan. Myöskin tämä aika jota elämme jatkuvine huonoine uutisineen saa olon hyvin surulliseksi. Tätä elämää ei mielestäni voi elää ilman etteikö suru kulkisi koko ajan mukana, vaikka olisi ilon hetkiäkin ja onnea, taustalla on myös suru. On ponnisteltava että jalat jaksavat yhä kantaa eikä keho muutu raskaaksi säkiksi.  Aina kun näitä suruja tapahtuu omassa piirissä auttaa toinen toistemme tuki, huomaamme kuinka arvokasta on ajan viettäminen läheisten kanssa... ei saisi olla aina kiirettä koska se läheinen ihminen ei ehkä enää olekaan siinä seuraavalla kerralla. Jotenkin tällaisten menetysten jälkeen se yhteenkuuluvuus ja rakkaus lisääntyy mikä on  upea asia. Tähän kaikkeen suruun ja kaipaukseen auttaa myös se usko ja tieto että heidän sielunsa elää ja he ovat henkimaailmassa ja läsnä edelleen vain ajatuksen päässä. Jos kiinnostuit lue esim. Lorna Byrnen kirjoja josta asia selviää hienosti. Rukoilen rakkaideni puolesta ja myös kaikkien puolesta jotka ovat nyt menettäneet rakkaansa rukoilen uskoa ja voimaa elämään. Suojelusta kaikille