tiistai 16. kesäkuuta 2015

MINDFULNESS




ALMONDA BLOGISTA LAINATTU OHEINEN TEKSTI,  KANNATTAA TUTUSTUA

KOHTI TAVOITETTA
Jos tammikuusi alkaa tavoitteella, oli se sitten liikunnan aloittaminen, terveellisien elämäntapojen lisääminen, laihtuminen tai jokin muu tavoite, tässä muutama vinkki tueksi.
TEE HETI JOTAIN


Huolehdi, että oikeasti ryhdyt hommiin. Pelkästään tavoitteen pilkkominen pienempiin askeleisiin, ja toimintasuunnitelmien listaaminen ei riitä, pitää myös toimia. Päätä mihin toimenpiteeseen sitoudut ja tee se. Saat saman tien hyvää oloa aloittamisesta ja huomaat että asia on jo ihan konkreettisesti lähtenyt etenemään. 

HUOLEHDI PÄÄTÖKSEN MUISTAMISESTA


Jos tarvitset muistutuksen päätöksesi tueksi, laita juoksukengät näkyville tai muistutus 
kännykkään, tietokoneelle tai jääkaapin oveen, jos se sieltä näkyy paremmin. 

ALOITA IKÄVIMMÄSTÄ


Ihminen luontaisesti valitsee vähemmän ikävää tuottavat vaihtoehdot, joten saatat saada enemmän aikaiseksi tekemällä ensin ikävimmän tehtävän. Sen jälkeen on helpompaa siirtyä vähemmän ikävään hommaan. 

HUOLEHDI ENERGIASTA


Tutkimusten mukaan, jos olet esimerkiksi pitkän ja kuluttavan päivän töissä, on vaikeampi saada itsestä irti enempää. Pidä siis huolta siitä että et kuluta kaikkea energiaasi ennen kuin ehdit tavoitteen pariin. Välipalan syöminen ja nukkuminen ovat tärkeä osa prosessia. 

HARJOITA TAHDONVOIMAA


Tahdonvoima on kuin lihas, sen kestävyyttä voi treenata. Jos tavoitteena on liikkua enemmän, liiku vähän lisää joka päivä. Jos tavoite on syödä terveellisemmin, syö vaikka aluksi yksi ateria päivässä terveellisesti, ja anna itsellesi liikkumatilaa muiden aterioiden kohdalla.

MUISTA MYÖTÄTUNTO


Muista että elämään kuuluu ajoittainen sortuminen vanhoihin tapoihin. Kohtele itseäsi myötätuntoisesti ja jatka eteenpäin. Maailma ei kaadu pariin retkahdukseen. 


torstai 11. kesäkuuta 2015

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen: "Hyvä itsetunto ei rakennu vain kehuista"

Pinterest


Lapsi tarvitsee vanhemman haltioituneita katseita, Jari Sinkkonen sanoo.
"Lapsen kehumiseen ei tarvita aina sanoja. Valtavan suuri merkitys on vanhemman katseilla, äänenpainoilla, ilmeillä ja kosketuksella. Ylistävillä lauseilla ei ole väliä, jos kehonkielesi kertoo muuta. Ristiriitaiset viestit ovat hämmentäviä ja lapselle haitallisia.
Jos aikuinen on aidosti vaikuttunut lapsen taidosta, lapsi kyllä näkee sen tämän silmien loisteesta ja hymystä. Sellaiset tilanteet aikuisen ja lapsen välillä ovat hienoja kohtaamisten hetkiä.
Kehu lasta silloin, kun tunnet, että hän on tehnyt jotain erityisen hyvin. Kehumista ei tarvitse taktikoida, mutta on tärkeätä antaa palautetta, jos lapsi on ponnistellut jonkin tavoitteen eteen. Yrittämisestä on syytä kiittää.
Lapsen itsetuntoa rakentaa se, että hän on edistynyt aikaisempiin suorituksiinsa verrattuna ja se huomataan. Katsopa, sait sen vaikean soittoläksyn sujumaan!
Ei ole pelkoa, että lapsi kokee olevansa hyväksytty vain suoritusten perusteella, jos hänellä on varmuus siitä, että häntä rakastetaan varauksetta. Hyvä itsetunto ei rakennu vain kehuista vaan on seuraus hellimisestä ja vanhempien haltioituneista katseista: olet niin rakas ja ihmeellinen.
Arvostetuksi tulemisen kokemus kasvaa siitä, että ollaan ja tehdään yhdessä. Voidellaan yhdessä voileivät ja katsotaan sylikkäin lempiohjelma televisiosta. Lasta ei voi koskaan paijata ja pitää lähellä liikaa.
Ennen ei lapsia kehuttu, sillä pelättiin, että kehut ylpistävät. Osa vanhemmista on mennyt nyt toiseen äärimmäisyyteen. Jos tenava piirtää paperille söherön tai soittaa Aaronin pianokoulusta pari pimpautusta, hänestä ollaan tekemässä ihmelasta. Se on väärin häntä kohtaan. Normaalista käytöksestä ei tarvitse tehdä numeroa.
Turha kehuminen voi – päinvastoin kuin on tarkoitus – vaurioittaa lapsen itsetuntoa. Vanhemmat eivät silloin kehu lapsen tekemistä vaan siitä luomaansa kuvaa. He sijoittavat lapseen odotuksiaan ja mielikuviaan, idealisoivat häntä ohi sen, mitä hän oikeasti on ja osaa.
Lapsi joutuu ansaan: kehut ovat ihania, mutta hän tietää, etteivät ne vastaa todellisuutta. Tällöin itse lapsi unohtuu helposti. Juuri silloin, kun hän tarvitsisi aikuista tuekseen.
Yltiöpositiivinen kehuminen voi olla este lapsen taitojen kehittymiselle. Kun vanhemmat ylistävät mitä vaan lapsen suoritusta, mukelo miettii että aha, olen niin hyvä, että mitäs tässä enää harjoittelemaan.
Tämä ei tarkoita sitä, ettei lapsen toimista pitäisi olla kiinnostunut. Piirustustaan esittelevälle voi sanoa, että mukavaa kun piirrät, ja tarjota lisää värikyniä.
Aitojen kehujen ohella lapsen itsetuntoon vaikuttaa vahvasti se, miten valmistat häntä sietämään epäonnistumisia. Kun pohjalla on varmuus siitä, että kelpaa omana itsenään, lapsi kestää omat mokansa paremmin. Niitä tulee väistämättä eteen jokaiselle.
Lapsen on voitava luottaa siihen, että vanhempien rakkaus ei riipu hänen teoistaan. Ja siihen, että vanhempi on vierellä ja lohduttaa.
Varsinkin silloin, kun ei ole syytä kehuihin."
Jari Sinkkonen on lastenpsykiatrian dosentti ja Pelastakaa Lapset ry:n ylilääkäri.
Lue lisää