torstai 3. tammikuuta 2013

Ystäväni



Voi kun viisaat ja totuudelliset sanat tässä Loirin ihanassa  laulussa.

(Säv./san. Markus Koskinen ja Pepe Johansson, sov. Tommi Viksten, Pekka Gröhn, Tom Nyman, Topi Kurki ja Olli Haavisto) 


Ystäväni

Minä toivon sinulle, elämäsi matkalle:
Sen verran onnea, ettet kesken katkea.
Sen verran valoa, et tiedät kenen viereen istua.
Ja sen verran pimeyttä, että on pakko rukoilla.

Sinä ystäväni niin kirkkaana soit,
sulla on kaikki jo mukana
Sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit,
mikä on kaikkein arvokkainta.

Toivon sen verran murhetta, ettet sorra heikkoa.
Ja sen verran rakkautta, et tiedät milloin vaieta.
Sen verran viisautta, et tunnistat ystäväsi.
Ja sen verran kipua, että osaat antaa anteeksi.

Sinä ystäväni niin kirkkaana soit,
sulla on kaikki jo mukana.
Sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit,
mikä on kaikkein arvokkainta.

Sinä ystäväni niin kirkkaana soit,
sulla on kaikki jo mukana.
Sinä maailmaa mittaillen kantaa sen voit,
mikä on kaikkein arvokkainta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti